Kuinka voi toista ihmistä ikävöidä näin mahdottoman paljon?

Näköjään sekin on mahdollista. Yleensä en ole kovin helposti-ikävöivä ihminen, mutta poikaystäväni on poikkeuksellisen ihana, sillä nyt ikävä on valtava. Hän lähti eilen Liettuaan kaverinsa kanssa hakemaan itselleen uutta autoa ja minä jäin kotisuomeen. Taidan olla todellakin rakastunut kun tällaisia tunteita tulee pintaan. Onneksi viimeistään ylihuomenna näen rakkaan <3

Oujee Maata Näkyvissä-festaritkin on pian (17 päivää, 2 tuntia, 27 minuuttia)! Ekaa kertaa menen sinne periaatteessa yksin, eli ketään kunnon kaveria ei tule samalla linja-autolla täältäpäin. Ehkä ihan hyvä, tulee tutustuttua uusiin ihmisiin ja saa tehdä mitä haluaa :) Oon jo kattellu MN:n sivuilta jutut joita meen kattomaan ainakin näin alustavasti. Perjantaina olis kiva nähdä Saraste(<3) ja bass’n Helen; lauantaina Tera, Liisi Portin(oli täällä nuorisotyöntekijänä, loistava tyyppi), Leevi Helo & Co.(Leevi on ollu täällä pitämässä monta opetusta ja oon siihenkin ihan tutustunu), kls., Ryttylän Musiikkiteatterilinja(saattaa olla tuttuja), HB, Juha Tapio ja sunnuntaina vois käydä kattoos Mikko Goes to Heavenin.

Hevosenikin klipattiin viime viikolla. Sen takia tuli nyt vihdoinkin ostettua kunnon talviloimikin: http://www.hevosvayla.fi/IsoKuva.asp?image=RODEO.jpg&ID=3555. Lisäksi hevostarvikeliikkeestä tarttui mukaan uusi fleeceloimi, ihanan hempeän vaaleansininen <3, samanvärinen pölyharja ja remonttiturparemmi, joka oli valitettavasti liian iso vaikka olikin pony-kokoinen. Mun hevosella on maailman pienin turpa! Huomenna lähden palauttamaan turparemmin jos saan iskältä autoa lainaan, matkaa kuitenkin 60km yhteen suuntaan... Ja jos saisi vaikka vähän rahaa myös niin vois kattoo uusia suitsia otukselle ;)

Kuvien © PP

Jäädään kahdestaan ensi kevääseen
autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen
lumeen peittyvään, onneen pimeää.